KOKEMUKSIA TYÖPALVELUSTA

Jalka työpaikan oven väliin

Valitsin Luonto-Liiton palveluspaikaksi, koska tunsin järjestöstä ihmi­siä ja olin ollut aiemmin Luonto-Liiton leireillä. Valinta oli mainio, sillä viihdyin työpalvelussa todella hyvin. Työ oli monipuolista: vastailin puhelimeen, hoidin materiaalitilauksia, päivitin nettisivuja, vein pos­teja, hoidin juoksevia asioita ja osallistuin erilaisiin ympäristötapah­tumiin. Minua kohdeltiin tasavertaisena työntekijänä ja työporukka oli muutenkin kivaa ja rentoa. Oli mukavaa tehdä mielekästä työtä ympäristökasvatuksen eteen. Kivointa kuitenkin oli, että sain enem­män rahaa kuin siihen asti olin saanut mistään. Lisäksi sivarin loput­tua minulle tarjottiin Luonto-Liitosta töitä.

Tomi, 22

Tutussa lukiossa

Olin sivarina omassa lukiossani, Jyväskylän Lyseon lukiossa. Käytän­teet ja ihmiset olivat jo entuudestaan tuttuja, joten palveluspaikkaan sopeutuminen oli helppoa. Työtehtäviini kuului muun muassa ope­tusta, roudailua, IT-tukea ja hallintotietojen päivittämistä.

Jani, 20

Poliittinen valinta

Valitsin vastaanottotyön, koska minua kiinnostaa sosiaalityö, moni­kulttuuriset ympäristöt, globaalieettiset kysymykset ja turvapaikan­hakijoiden näkökulma Suomeen. Osittain halusin työpalvelupaikan valinnalla myös ilmaista, että Suomi voi ja sen tulee kantaa vas­tuuta myös kansainvälisessä sosiaalityössä. Koen kansainvälisen siviilityön tällä hetkellä Suomelle ulkopoliittisesti tärkeämmäksi kuin aseellisen puolustuksen tai osallistumisen ulkomailla tapahtuviin aseellisiin operaatioihin.

Yksi motivaation lähde oli ottaa selvää, mitä julkisesti paljon kes­kustelua herättänyt turvapaikkaprosessi todellisuudessa on. Tähän mennessä olen löytänyt monisyisen ongelmakentän, joka kaipaa ennen kaikkea globaalia vastuuntuntoa valtionpolitiikan tasolla ja jatkuvaa positiivishenkistä kehittämistä byrokratian tasolla.

Jussi, 28

Haasteellista toimittajan työtä

Olin kiinnostunut toimittajan työstä, joten kun Kehitysyhteistyön pal­velukeskuksessa Kepassa vapautui toimittajasivarin paikka, hain sinne. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta toimittajan työstä, olin opiskellut noin vuoden valtiotieteitä yliopistolla. Haastattelu oli perinpohjainen, mutta minua onnisti ja sain paikan.

Toimin yhtenä jäsenenä nelihenkisessä tiimissä. Työ oli monipuo­lista toimittajan työtä Maailman Kuvalehden parissa: ideointia, tie­don hakua, haastatteluja, kirjoittamista, juttujen muokkaamista ja lehden ulkoasun suunnittelua. Lisäksi toimin välillä esimerkiksi vas­taanottoapulaisena ja festarityöntekijänä. Työssä ei ehtinyt tylsistyä vaan vuosi kului välillä vähän liiankin nopeasti. Opin paljon haasta­vassa työssä ja haluaisin tehdä toimittajan työtä jatkossakin. Sivarin jälkeen olen saanut vielä satunnaisia keikkatöitä Kepalta.

Joona, 23

Ruotsinkieltä kaupan päälle

Luettuani Solglimtenista sivarikeskuksen ilmoitustaululta paria päi­vää ennen koulutusjakson loppua ja legioonan alkua aloin ensiksi nauraa. Ajatus vuodesta pienellä saarella sijaitsevassa ruotsinkieli­sessä palvelutalossa kuulosti lähinnä vitsiltä, mutta päätin lopulta tarttua tilaisuuteen jonkinlaisen huumorin ja epätoivon sekoituk­sella. Sovin puhelimitse haastattelusta hyvin kankealla ruotsillani ja istuuduin bussiin pitkä matka edessäni.

Saarella kiinnitin ensimmäisenä huomioni todella kauniiseen ympäristöön. Taloon päästyäni sain ensiksi syödä herkullisen päi­vällisen, jonka taso ei myöskään ole heikentynyt.

Työpalvelun alettua ruotsi alkoi muutaman viikon kakeltelun jäl­keen sujua jo melko hyvin, ja nyt uskalsin ensimmäistä kertaa elä­mässäni sanoa osaavani kieltä. Yövartijana en ole kohdannut muu­tamaa pyllähtänytttä mummoa vakavampaa tapausta, ja olenkin saanut olla öisin rauhassa. Olenkin käyttänyt aikaani hyödyksi kat­somalla noin 200 elokuvaa. Henkilökunta ja asukkaat ovat mukavaa ja ikimuistoista väkeä eivätkä välit ulkomaailmaankaan ole katken­neet kahden viikon välein saatavien viikon lomien ja ilmaisen netin ansiosta. Tämä on ollut erittäin hyvä vuosi.

Ville, 23