Lisää Liikettä Sivariin -hankkeen tavoitteena on tuottaa siviilipalveluksen koulutusjakson opetussuunnitelmaan läpileikkaavana teemana liikuntakasvatuksen elementtejä ja herättää siviilipalvelusvelvollisille kipinä terveisiin elämäntapojen ylläpitoon ja liikunnan lisäämiseen sekä samalla vastata kansallisiin terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisen haasteisiin.

Kuukauden mittaisen koulutusjakson kehittämisessä Lapinjärvellä on keskitytty pääasiassa kolmeen pääkohtaan (Ks. kuva alla); fyysinen koulutusympäristö, koulutusohjelma sekä henkilökunta.

Koulujärjestelmien kehittämisessä ajankohtaisia tavoitteita Suomessa ovat uudet oppimiympäristöt, digitaalisen materiaalin hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa sekä opettajien osaamisen kehittäminen. Tiedon helppo saatavuus ja tietomäärän massiviisuus asettavat opettamiselle uusia mahdollisuuksia ja vaatimuksia. Yksityiskohtaisen tiedon oppimisen sijaan keskitytään enemmän oppimaan oppimiseen. Oppikokonaisuuksien sisälle rakennetaan nykyään monia erilaisia tapoja oppia käsiteltävää asiaa. Monen aistikanavan käyttö oppimisessa tukee varmasti jokaista. Itse tekeminen, kokeminen ja yrittäminen on usein paras tapa oppia. Huolellisesti laadittu ja työstetty opetussuunnitelma on opettajalle käyttökelpoinen työväline. Oppimiselle asetettavat tavoitteet ja käytettävät opetusmenetelmät on siis syytä miettiä huolella. Ymmärrys velvollisen henkilökohtaisesta oppimisprosessista auttaa valitsemaan oppimista tukevat menetelmät ja välineet. Vaihoehtojen viidakossa on huolehdittava suunnitelmallisuuden ja toiminnan tarkoituksenmukaisuuden säilymisestä. Huomiota tulisi kiinnittää erilaisten liikuntamuotojen vaikutukseen, liikunnan ajoitukseen suhteessa muihin tunteihin sekä opetuksen toiminnallisuuteen.

Opetusmenetelmien monipuolisuus, toiminnallisuus ja omakohtainen kokeileminen korostuvat kaikessa oppimisessa. Yhteisöllisyys, yhteistyö ja yhdessä tekeminen ovat toimintaa määritteleviä tekijöitä. Oppiminen etenee yksilöllisesti, mutta tapahtuu yhteisöllisesti. Kaikessa opetusta rikastuttavassa toiminnassa, oli kyse sitten imrpoharjoituksista, ryhmätöistä tai geokätköilystä, on tärkeää muistaa opetusryhmän jäsenten tarpeet. Toisen erilaiset tarpeet eivät estä ryhmän toimintaa, vaan tarkoituksena on järjestää selkeitä vaihtoehtoja, että kaikki löytäisivät omat tapansa. Minäkuvan kehittymisen kannalta on tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon. Toiminnan avoimmuus ja yhteistyö ovat nykypäivän voimavara.

Eri yksilöillä on erilainen perustoimintakyky. Samankin ihmisen toimintakyky voi vaihdella huomattavasti eri tilanteissa ja siihen vaikuttavat monenlaiset asiat kuten motivaatio, ympäristö, omaksutut taidot, odotukset, tunnetila, stressi ja ajankohtainen terveydentila. Myös ikä- ja kehitystaso vaikuttavat toimintakykyyn. Jos tekemisen suhteen ei ole minkäänlaisia odotuksia tai vaatimuksia, ei toimintakyky ole välttämättä kovin hyvä. Konkreettinen yhteys ympäristöön ja omaan elämään auttaa integroimaan uutta tietoa jo aiemmin tuttuihin asioihin ja tuottaa varmemmin pysyviä muistijälkiä.

Siviilipalveluksessa onnistumisen edellytyksenä on riittävä perustarpeista (mm. ravinto, liikunta, lepo, vaatetus, tarvikkeet) huolehtiminen. Lapsen normaalin kehityksen ja aikuisen hyvinvoinnin peruselementtejä ovat riittävä unen ja liikunnan määrä, monipuolinen ravitsemus ja turvalliset, vastavuoroiset ihmissuhteet. 

Opiskelun onnistumiseen tarvitaan

  • motivaatiota ja uteliaisuutta opittavia asioita kohtaan, 
  • kykyä työskennellä riittävän pitkäjänteisesti ja sitkeästi, 
  • taitoa pyytää ja ottaa vastaan ohjausta sekä 
  • riittävän turvallinen olo. 

Epävarmuus tai turvattomuus kuluttaa käytettävissä olevaa energiaa varuillaan olemiseen tai puolustautumiseen. Yllättävät muutokset ja tilanteet ovat vaikeita erityisesti ihmisille, joilla on haasteita oman toiminnan ohjaamisessa, tai joiden toimintatavat ovat jäykkiä tai joustamattomia. Muutosten hyvä valmistelu ja niistä tiedottaminen helpottavat toimintaa sekä yksilö että ryhmätasolla. Parasta tietysti on, mikäli muutoksia voidaan ennakoida ja suunnitella hyvissä ajoin. Mahdollisten haasteiden ja vaikeuksien syntymisen minimoinnista huolimatta on luonnollista, että haastekohita tulee. Joka tapauksessa niin liikunta- kuin oppimistilanteeseenkin on pyrittävä luomaan jokaista osallistujaa rohkaiseva ja turvallinen ilmapiiri. Ihanteellista on, jos velvollisen ei tarvitse peitellä osaamattomuuttaan eikä osaamistaan. Selkeät, velvollisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden lähtökohdista laaditut säännöt ja toimintaohjeet tukevat oppimista ja vahvistavat turvallisuudentunnetta. Avainasemassa on kaikkien yhteinen sitoutuminen sääntöihin. Sääntöjen mielekkyyttä, niiden pedagogisten ja muiden tavoitteiden vaikuttavuutta tulisi myös tarkastella yhdessä. Sääntöjen tavoite on enemmänkin kasvatuksellinen ja kehittää velvollisessa esimerkiksi sellaisia arvoja kuten yhdenvertaisuus, kunnioitus ja hyvinvointi.

Ammatillisuus kaikessa opetukseen liittyvässä viestinnässä ja palautteessa on oleelista. Positiiviset kokemukset oppimisesta ja oppimistilanteista, vahvistavat postiivista kuvaa itsestä oppijana ja toisaalta liikkujana. Tämä tukee motivaatiota oppia uutta ja ponnistella oppimisen vuoksi. Voimakas ja tehokas toimintaa ohjaava ja oppimista edistävä pedagoginen toimi on palautteen antaminen. Palautetta voi olla kiitos, kehu, hymy, ele, suoritusmerkintä tai väärään suuntaan menevän tekemisen pysäyttämistä tai kannustavaa ohjaamista oikeaan suoritukseen. Johdonmukainen, välitön ja sopivan voimakas palaute on toimivaa, kun se vielä annetaan onnistumisesta tai hyvästä yrittämisestä, mikä puolestaan tukee kasvua. Palautteen tarkoituksena on postiivinen vahvistaminen siten, että oppiminen tehostuu. Positiivinen palaute saa aikaan hyvää mieltä ja myönteinen tunnetila edesauttaa oppimista. Epämääräinen ja epäsäännöllinen palaute voi toimia itseään vastaan.

Kuunteleminen on myös osa palautteenantoprosessia. Velvollisella on oikeus antaa palautetta opetuksesta ja muista siviilipalveluskeskukseen liittyvistä asioista. Niiden pohjalta voidaan kehittää toimintaa ja esimerkiksi palaute- ja viestintäkulttuuria. Samalla prosessi voi tukea velvollisen itsereflektointitaitojen kehittymistä.

 

Jaetut yhteisen ilon hetket toisten velvollisten ja opettajan kanssa (esimerkiksi oppimisesta tai hauskoista tapahtumista) tukevat motivaatiota. Toiminnallisuus opetuspelien ja liikunnan avulla ovat myös erinomaisia esimerkkejä motivointikeinoista. Jokainen saa halutessaan auttaa muita ja siinä samalla vahvistaa omaa tietämystään aiheesta.

Seuraavassa pari esimerkkiä, joilla koulutusjaksoa ja koulutuspäiviä on kehitetty. Toimenpiteitä, joiden tarkoitus on ollut edistää siviilipalvelusvelvollisen positiivista kompastumista liikuntaan. Huomiota on kiinnitetty yleisiin hyvinvoinnin edellytyksiin sekä koulutusympäristön ja -päivän rakenteeseen. Oppitunnin ei tarvitse olla pelkkää istumista vaan pikemminkin tervehdyttävää liikkumista, oman rytmin ja tyylin mukaisesti oppimista.

Koulutuspäiviin on pyritty jalkauttamaan parempia, aktiivisuutta ja toiminnallista oppimista tukevia rakenteita ja siten viihtyisämmäksi ja liikunnallisemmaksi. Tavoiteena hyvinvoivempi ja terveempi, oppineempi ja osallistuvampi velvollinen. Hyvinvoinnin rakentumisen kannalta on myös erittäin tärkeää, että toimintakulttuuri on entistä yhteisöllisempi. Huomio kiinnittyy tarpeeseen kehittää velvollisia huomioivia ja liikuttavia toimintoja, joilla passiivisuutta rikotaan sekä oppitunneilla että vapaa-ajalla. Toiminnallisuus on yhteydessä toimijuuteen ja passiivisuus taas yhteydessä kohteena olemiseen. Vapaa-ajallaan tunteja kuvaruudussa kiinni viihtyvä velvollinen voi kehittää uusia taitoja toiminnallisuuden kautta. Koulutusohjelmien toiminnallisuuden lisäämisen tarve on tullut esille myös velvollisilta kerätyissä palautteissa.

 

Siviilipalvelusvelvollinen oppijana ja liikkujana

Siviilipalvelusvelvolliset astuvat palvelukseen erilaisista ympäristöistä ja kulttuureista. Jokainen velvollinen on yksilö, ja yksilöillä on erilaisia tapoja oppia ja toimia sosiaalisessa ympäristössä. Ikähaarukka asettelee porukkaa hieman eri elämänkaaren vaiheiseen. Jokainen on omanlaisensa liikkujatyyppi ja suhtautuminen liikuntaan voi ryhmän sisällä olla hyvin erilaista. Tasoerot niin kunnossa kuin liikuntataidossa voivat olla suuret, samoin kuin erot motivaatiossa ja arvoissa. Erilaiset ärsykkeet voivat aiheuttaa erilaisen vasteen eri ihmisessä. Kehoon ja maailmaan suhtautumisen kanssa käydään vielä muutoksia läpi. Oman toiminnan ja sen seurausten arviointikyky on kehittymässä. Persoonallisuus ja temperamentti näkyvät usein myös opetuksessa.

Jokaisella on vahvuuksia eli taitoja, lahjakkuutta ja osaamisalueita, joissa ihminen on parhaimmillaan. Yksilöllinen tapa toimia ja oppia on positiivinen voimavara. Joku oppii parhaiten lukemalla ja itsekseen pohtimalla, toinen kuuntelemalla ja keskustelemalla, kolmas tarvitsee toiminnallista yhdessä tekemistä ymmärtäkseen opetettavan asian. Usein ihmiset, joilla on samanlainen tapa oppia ja samantyylinen temperamentti, hakeutuvat toistensa seuraan. Jos kaikkien odotetaan toimivan ja oppivan samalla kaavalla, menetetään ryhmän heterogeenisyyden tarjoama rikkaus.

Vahvuusalue voi olla ihmiselle mieluinen tekeminen, vaikka taidot siinä eivät olisi tavanomaisesta poikkeavia. Yksilölliset vahvuudet voivat joskus olla piilossa ja peitettynä, mutta niiden tunnistaminen ja käytön kannustaminen parantaa itsetuntoa. Myös niitä ei niin vahvoja alueita tulee harjoittaa. Vahvuudet tunnistamalla ja hyödyntämällä työläämpien asioiden harjoittelu on helpompaa. Kaikessa ei tarvitse olla paras ja jokainen on hyvä jossakin. Kun ryhmässä jokaisella on oma vahvuusalueensa ja koko ryhmä on siitä tietoinen, kehittyy myös ryhmähenki ja yhteenkuuluvuudentunne.

Osa tarvitsee liikuntaansa neuvoja, ohjausta ja avustamista. Toimintakyvyltään erilaisten liikkujien ohjaaminen ja motivointi voi olla haastavaa. Oman erilaisuuden hyväksyminen voi olla vaikeaa, mikä voi olla myös syynä tukitoimista kieltäytymiseen. Kommunikoinnin ongelmat voivat olla hyvinkin mahdollisia.

 

Koulutusohjelman kehittäminen

Koulutusohjelman lukujärjestykseen on kehitetty ja lisätty liikkumiseen ja hyvinvointiin liittyviä luentoja. Kaikille ryhmille (4) on pidetty ensimmäisellä tai toisella koulutusviikolla monipuolisesti liikunnan ja hyvinvoinnin teemoja käsittelevä Liikettä Sivariin-info, joka oli aluksi kestoltaan 45min luento. Nykyisin luennon kesto on 75-90min ja siinä paneudutaan paitsi hankkeen sisältöön ja tavoitteisiin niin pohditaan velvollisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä asioita. Lisäksi lukujärjestyskokonaisuudesta riippuen koulutusryhmien ohjelmaan on sisällytetty 1-2 kpl 90 min oppituntia teemalla kehonhuolto/-tuntemus, joissa paneudutaan hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin sekä oman kehon tilanteeseen.

Opiskelu lähiluonnossa ja erilaiset retket ovat kuuluneet Siviilipalveluskeskuksen koulutusohjelmaan. Syksyn 2018 aikana olemme kokeilumielessä järjestäneet kahden koulutuserän kanssa liikunnallisen retkipäivän Repoveden kansallispuistoon. Ensimmäisen kokeilu oli noin puolikkaan päivän mittainen, josta saadun positiivisen palautteen myötä järjestimme syksyllä kokopäivän kestäneen retken. Jälkimmäisen retken tunnelmaan ja antiin voi jokainen päästä kiinni retkellä mukana olleen vevollisen kuvaaman ja editoiman upean videon avulla. 

https://www.youtube.com/watch?v=mInBWhbWYQo

 

Kuvaus ja editointi:

@kallinenarthur

http://arthur.kallinen.info/

 

Koulutusympäristön kehittäminen

Terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa ja liikuntajärjestelmän rakentumista Siviilipalveluskeskuksessa edistetään myös liikunnallistamalla toimintaympäristöä. Se on merkittävä osa keskuksen liikuntaolosuhteiden ja oppimisympäristön kehittämistä fyysistä aktiivisuutta lisäävään ja tukevaan suuntaan. Liikunnallistamistoimenpiteillä Siviilipalveluskeskuksen alueesta saadaan mielenkiintoinen ja käyttökelpoinen liikuntaympäristö. Synergiaetuna ja laajemman hyödynnettävyyden näkökulmasta se edistää esimerkiksi alueen asukkaiden tai kaikkien kuntalaisten liikkumista ja hyvinvointia.

Viimeisimmän koulujen opetussuunnitelman (OPS 2016) perusajatuksia on opetuksen tapahtuminen kokonaisvaltisesti oppilaan lähiympäristössä, myös koulurakennuksen ulkopuolella. Perinteisen luokkaopetuksen rikkominen monimuotoisilla oppimisympäristöillä vaatii hyvää suunnittelua, jotta turhaa stressiä ja riskitilanteita vältettäisiin. On tärkeää miettiä yksilö- ja ryhmäkohtaisesti, mikä kuormittaa ja mikä auttaa palautumaan. Mielekäs ja hyväksyvä oppimisympäristö edistää sekä oppimista että psyykkistä hyvinvointia. Koulutusympäristö mahdollistaa oman identiteetin muodostamisessa suhteessa muihin ja voi vahvistaa minäkuvaa ja itsetuntoa.

On pyrittävä luomaan ympäristö, joka palvelisi mahdollisimman monen yksilöllistä oppimista ja liikkumista.

 

Siviilipalveluskeskuksessa on ollut vuoden 2018 aikana käynnissä merkittäviä rakennusurakoita, majoitustilojen peruskorjaukset ja uutena rakennettu koulutustalo, joiden myötä koko koulutusympäristö on ottanut askeleita nykyaikaan. Tilat ovat terveempiä, avarampia ja paremmin muunneltavissa vastaamaan erilaisia tarpeita.

Koulutus- ja majoitustilojen osalta on pyritty vaikuttamaan rakenteilla oleviin uusiin tila- ja kalusteratkaisuihin (esim. sängyt ja tuolit). Vapaa-ajan tilat ovat remontin eteneemisen mukaan seilanneet paikasta toiseen, joten niiden osalta ollaan keskitytty lähnnä pieniin yksinkertaisiin keinoihin, joilla viihtyvyytta ollaan voitu parantaa, kuten rauhoittavia maisemakuvia tai innoittavia liikuntakuvia seinällä.

Opetus- ja liikuntavälineistössäkin on syytä huomioida erilaiset oppijat. Esimerkiksi istuminen voi olla erityisen työlästä, mikäli ihmisellä on aktiivisuuden tai vireystilan kanssa vaikeuksia. Koulutusympäristö voi tarjota apuja aktiivisuuden säätelyyn seuraavasti:

  • Korkeammat tasot, madaltavat kynnystä seisomiselle.
  • Jumppapallot, piirtely, esineen sormeilu, purukumi puolestaan mahdollistava pienen liikkeellä olemisen.
  • Joku saattaa pystyä keskittymään parhaiten jumppapatjan päällä mahallaan

Näihin olemme hankeessa kiinnittäneet huomiota ja olemme hankkineet mm. jumppa- ja stressipalloja sekä jumppapatjoja. Keskuksen liikuntaolosuhteita ja oppimisympäristön kehittämistä fyysistä aktiivisuutta lisäävään ja tukevaan suuntaan on siis kehitetty tekemällä monipuolisia liikuntavälinehankintoja, joita tehdessä kuultiin niin henkilökunnan kuin velvollisten tarpeita ja toiveita. Ajatuksena oli hankkia välineitä, jotka tukisivat koulutusohjelman toiminnallistamista ja liikunnallistamista sekä vastata velvollisten motivaatioon liikkua ja tutustua mahdollisesti uusiin lajeihin, erityisesti lajeissa, joiden tiedetään tukevan nyky-yhteiskunnassa heikolla tolalle olevia fyysisiä ominaisuuksia esimerkkinä tukilihaksisto.

Liikuntavaraston ylläpitäminen, hoito ja välineistön päivittäminen ovat olleet myös keskeinen osa liikuntaympäristön kehittämistä. Niinpä keskuksen liikuntavälineistön päivittämiseen ja monipuolistamiseen on panostettu. Liikuntavarastolle saatiin loppuvuodesta uudet tilat, jossavälineiden asianmukainen varastointi onnistuu aiempaa paremmin. 

Tärkeä tukitoimi kaikkien velvollisten ja kuntalaisten liikunnallisuuden edistämisessä on laajemman verkoston kanssa käytävä yhteistyö kunnan liikuntaolosuhteiden kehittämiseksi. Laaja-alainen, eri toimijoista/asiantuntijoista (esim. liikuntatoimi, nuorisötyö, seurat ja järjestöt, seurakunta, koulut, kyläyhdistykset) koostuvan yhteistyöverkoston asiantuntemus tuo vaihtelua, monipuolisempaa osaamista ja näkökulmia niin velvollisten kuin kuntalaistenkin asioihin, ohjaamiseen ja etenkin liikuntaympäristön kehittämiseen ja vaikuttavuusarviointiin. Hyvä yhteistyö tarjoaa myös rauhallisen ja turvallisen oppimisympäristön. Tätä liikuntapaikkarakentamisen ja -verkoston kehitystyötä on vuoden 2018 aikana aloiteltu kunnan liikuntatoimijoiden kanssa yhdessä pidetyillä liikuntapajoilla. Yhteistyö onnistuu, kun eri tahoilla on yhteinen päämäärä.

 

Henkilökunta liikuttajana

Liikuntajärjestelmän kehittämisen kannalta tärkeä osa hanketta on siviilipalveluskeskuksen henkilökunnan toimintakulttuuri ja työhyvinvointivalmiudet. Henkilökunnan halu tehdä valintoja liikunnallisuuden kehittämiseksi, yleinen ja näkyvä liikuntamyönteisyys, kannustaminen ja puhe eli tiivistettynä liikuntaosaaminen, vaikuttavat merkittävästi siviilipalveluskeskuksen liikuntakulttuuriin ja — järjestelmän rakentumiseen ja jalkautumiseen. Velvollisia ja ryhmän toimintaa palvelevaksi suunniteltu ja rakennettu, hallittu ja selkeä oppimiskokonaisuus on henkilökunnan tehtävä. Yhteinen linja vaatii paljon suunnittelua, keskustelua ja tiimityötä. Tekemisen tavoite ohjaa menetelmien valintaa ja mahdollistaa joustavuuden. Kaikilla verkoston osasilla on oma tärkeä roolinsa, tehtävänsä ja vastuualueensa velvollisen asioiden edistymisessä. Koko henkilökunta kantaa osansa velvollisen palveluksen edistymisestä ja jokaisen asiantuntijuuteen tulee suhtautua sen tehtävän ja taustan mukaisesti. Tietoisuus omasta roolista ja työnjaon tasapuolisuudesta ovat tärkeitä yhteistyön parhaan mahdollisen onnistumisen kannalta. Tärkeintä on, että kaikki haluavat tehdä parhaansa velvollisen auttamiseksi. Avoin vuorovaikutuskulttuuri syntyy, kun kumpikin osapuoli arvostaa toisen toimintaa eli yhteistyön lähdetään avoimin mielin, yhteisellä tavoitteella velvollisen auttamiseksi ja muiden asiantuntijuutta arvostavalla ja kunnioittavalla asenteella.

Vuorovaikutus- sekä tunnetaito-osaamisen hyvä hallinta ovat tärkeitä paitsi oppimisen tukemisen kannalta niin myös liikunnallisuuden lisäämisen kannalta. Ongelmia ja haasteita lisäävät tekijät on pyrittävä pitämään minimissä. Tämä vaatii usein ennakointia, ongelmia provosoivien toimintatapojen muuttamista, yhdenmukaista käsitystä toimintatavoista sekä kykyä tarjota riittävää tukea ja läsnäoloa. Tärkeää olisi velvollisten ja ryhmän tarpeiden tunnistaminen sekä henkilökunnan sujuva yhteistyö. Onnistunut työskentely velvollisen kanssa rakentuu henkilökunnan kykyyn luoda arvostava, yhteiseen tavoitteeseen pyrkivä yhteistyösuhde, jossa kuunteleminen ja rauhallinen asioiden yhdessä pohtiminen tuottavat usein tulosta.. Velvollisten tervyeyttä hoitava taho eli klinikka ja kuraattori ovat erittäin tärkeässä roolissa, jotta saadaan täsmällistä ja ajantasaista tietoa velvollisten liikunnallisista ja hyvinvoinnillisista tuen tarpeista, apuvälineistä ja parhaista tukimuodoista. 

Erinomaista yhteistyötä syntyy, kun pystymme pysähtymään kuuntelemaan kaikkia osapuolia, pitämään mielessä velvollisen edun, keskittymään siihen, mitä itse voi tilanteissa tehdä. Yhteistyötä tehdessä on puhuttava samaa kieltä, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät. Yhtenäiset näkemykset velvollisen eduista ovat yhteistyön lähtökohta ja yhteisvastuullinen kasvatusasenne toimivan vuorovaikutuksen ehto. Jokaisen täytyy voida sanoa oma mielipiteensä ja jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. Näkökulmat voivat olla erilaisia ja ehkä ristiriitaisiakin, mutta oman näkökulman sanominen on tärkeää. Yhteinen linja löytyy todennäköisesti jostain näkökulmien välistä. Avoimmuus on yhteistyössä kaikkien etu.

Ilmapiiri vaikuttaa paljon asioiden järjestymiseen. Henkilökunnalla on vastuu ohjeistuksen selkeydestä ja työskentelyn jäsentymisestä.  Mielessä oleva toiminnan selkeä linja ja tavoite auttavat mm. sääntöjen keromisessa ja perustelemisessa. Kunnioittava, päämäärätietoinen asenne sekä kuunteleminen ja arvostaminen ovat hyvin olennaisia myönteisen ilmapiirin kannalta. Myönteisyydellä on iso merkitys sillä pientenkin positiivisten asioiden huomaaminen ja niiden vahvistaminen kasvattavat positiivisuuden ja hyvän kierrettä. Vain näin edetään yhdessä kohti tavoitetta. Kun koko henkilökunta ja verkosto puhaltavat yhteen hiileen, postiivinen vire sekä välittyy velvolliselle että tukee hänen viihtyvyyttään ja myönteistä oppimiskokemustaan. 

 

Vapaa-aikatoiminnan merkitys

Vapaa-aikatoiminnan olemassa olo ja siihen suunniteltu kahden velvollisen resurssi on ollut ennen hanketta olemassa olleista rakenteista tai toimintatavoista merkittävin asia, jonka kautta tavoitettamme liikuntakasvatusjärjestelmän jalkauttamisesta on pystytty edistämään. Toiminnan aktiivisuutta lisäämällä,liikunta ja vapaa-aikaohjelman organisointiin ja mainostamiseen sekä viestinnän yleiseen tehostamiseen huomiota kiinnittämällä ja parantamalla on toiminnan vaikuttavuutta saatu tehostettua. 

Koska osallisuus on tärkeä osa toimintaa, on velvollisilla mahdollisuus vaikuttaa toimintaan omista unelmista ja toiveista ponnistaen. On velvollisen edun mukaista, että hän voi itse vaikuttaa siihen mitä tehdään. Toiminnan sisältöä on suunniteltu, toteutettu ja arvioitu yhdessä osallistuvien velvollisten kanssa. Toiminnan painopiste on ollut velvollisten kokonaisvaltaisessa huomioimisessa ja tukemisessa. Velvollisilla on ollut liikuntakoordinaattorin valmennuksessa varsin vapaatkin kädet suunnittelussa ja toteutuksen ideoinnissa. Näin velvolliset tulevat aidosti kuulluksi ja saavat toiminnan kautta onnistumisen kokemuksia sekä valmiuksia esimerkiksi työelämään. Keskusteluyhteys syntyy usein tekemisen kautta ja jonka ohella voidaan päästä käsittelemään haastaviakin asioita. Kokkausta, liikkumista, kädentaitojen harjoittamista, keskusteluja  ja improilua ajatuksia herättävistä aiheista. Läsnäoloa ja ohjausta, henkilökohtaista tukemista, vertaistukea sekä yhdessä tekemistä.

Vapaa-ajantoiminta on syksyn 2018 ottanut askeleen lähemmäksi koulutuseräläistä siten, että koulutuspäivän rakenteessa on joustettu. Ensimmäisen viikon vapaa-aikainfo on otettu ohjelmaan saapumisviikon tiistaille päivällisen jälkeiseen iltaan. Aiemmin info oli noin vartin kestävä höpötys maanantain "infoähkyssä". Nyt vapaa-aikainfo on tutumiskierroksineen pitempi, mutta ihmisläheisempi ja osallistavampi, joten toiminta ja sen järjestäjät tulevat varmasti paremmin tutuiksi ja toimintaan osallistuminen kaikkine mahdollisesti askarruttvine kysymyksinen on astetta helpompaa. Ryhmissä on aina velvollisia, joille ennakoiminen ja tiloihin tutustuminen etukäteen on välttämätöntä, eikä siitä ole haittaa kenellekään. On parempi, että jokainen velvollinen tietäisi, mitä häneltä milloinkin odotetaan: mihin menen, mitä voin tehdä, kenen kanssa, ja minkälaiset kasvot ovat sillä kenen puoleen voin kääntyä. Matalampi yhteydenottokynnys helpottaa yhteistyötä.

Uudet liikunnalliset kokeilut, lajit ja retket lisäävät kokemuksia ja ovat omiaan edistämään myönteistä suhtautumista liikuntaan. Hankkeen myötä on päästy tarjoamaan erilaisia lajikokeiluja, tapahtumavierailuja sekä olemaan mukana liikuntatapahtuman järjestelyissä alusta loppuun. Koulutuseräläisille on ollut mahdollisuus päästä tutustumaan/kokeilemaan, jotakin lajia, johon erän keskuudesta löytyy riittävää mielenkiintoa. Boulderointia kohtaan on ollut useammassa erässä sen verran runsasta kiinnostusta, että olemme järjestäneet syksystä 2017 lähtien neljä, joista vuoden 2018 puolella kolme boulderointireissua Porvooseen, kiipeilykeskus Grottaniin. Halukkaiden määrä on kasvanut ensimmäisen kerran kuudesta velvollisesta viimeisimmän kerran 19 velvolliseen. 

Vapaa-aikasivaritoiminnan tehostumisen myötä on saatu ohjelmaan myös teemaviikkoja ja -päiviä. Esimerkkinä tästä jalkapallon MM-kilpailujen aikaan pidetyt kisastudiot, joiden ohjelmaan kuuluivat otteluseurannan lisäksi erilaiset liikunnalliset futisskabat, leikkimieliset "vedonlyönti-"/lopputulosveikkaukset. Jo syksyllä 2017 huomattiin, kuinka mm. kansalliset porrasviikot tuottivat hyviä tuloksia niin henkilökunnan kuin velvollisten aktivoimisessa. Näiden viikkojen aikatauluttamisessa ja hyödyntämisessä osana toimintaa on tulevaisuudessa edelleen paljon lisäpotentiaalia.

Vapaa-ajalla tapahtuvan liikunnan tukemiseksi ja motivoimiseksi on mietitty erilaisten palkkiojärjestelmien käyttöä niin yksilö kuin ryhmätasolla. Se tekisi onnistumiset näkyviksi ja motivoisi ehkä ponnistelemaan tavoitteen saavuttamiseksi.

Aktiivisuus ja osallisuuden tunne ovat merkittävästi vahvistuneet. Toiminnan vaikutukset näkyvät varmasti myös velvollisten itsetunnon, elämänhallinnan ja kansalaistaitojen parantumisena.